Haaveista tavoitteita ja totta

Haaveilu on mukavaa ja virkistävää. Se on vähän kuin oma paikka, missä voi käydä, kun haaveiluttaa. Haaveissa ei kuitenkaan kannata elää. Haaveissa haahuilemalla unohdat elää nykyisyydessä ja nauttia nykyisyyden tarjoamista tilaisuuksista ja mahdollisuuksista.

Haaveilua kannattaa tehdä, mutta mielestäni on järkevää varata sille oma aikansa. Haaveilu on siinä mielessä hyvä, että sen avulla omat tavoitteet voivat selkiytyä. Nimittäin löytämällä oman tavoitteen on jo aika paljon pidemmällä kuin muut.

Kuva Wilma

Jos sinulta kysytään, mikä on tavoitteesi, et ehkä osaa vastata kysymykseen heti. Jos tavoitetta ei ole, niin mielestäni oman itsensä motivointi tehdä asioita saattaa jäädä hieman vaisuksi. On helpottavaa ajatella, että tiedän mitä tavoitetta kohti teen töitä päivittäin.

Jokeen on helppo heittäytyä ja antaa virran viedä, muttta mitä jos ohjaatkin virtaa itse?

Jokaisella meistä on paras aika, jolloin ajattelukykymme on terävimmillään. Itselleen kannattaa varata välillä aikaa ajatteluun ja haaveiluun. Nimenomaan siten, että ei anna minkään häiritä (laitteet ja häiriötekijät pois). Tällöin on tilaa ajatella.

Jokaisella meistä on jokin asia, mistä haaveilemme. Asia voi olla kuinka typerä tahansa, vaikka autiosaaren omistaminen Bahamalta. Kuulostaa utopistiselta, mutta mistä tiedät mitä tapahtuu esimerkiksi kahdenkymmenen vuoden aikana, jos kyseinen tavoite on asetettu?

No, haaveilemalla saarta ei ainakaan saa, vaan täytyy pystyä kuvittelemaan matka kohti saaren omistamista. Tässä ajattelemisen rooli tulee esiin. Pienillä päivittäisillä valinnoillamme on suuri merkitys lopputuloksen kannalta, varsinkin ajan kanssa. Laihdutusesimerkki on helppo käsittää: 50 grammaa karkkia tänään ei vaikuta isolta asialta, mutta kun samaa toistetaan muutama vuosi, niin voi olla varma, että on edelleen sama jauhosäkki.

Tavoitteet vaikuttavat omiin arvoihin, sillä ne muotoutuvat ja kehittyvät tavoitteen mukaan. Hullua kyllä, mutta harva pysähtyy koskaan ajattelemaan tavoitteitaan sen kummemmin, jolloin elämässä ei välttämättä olekaan sen suurempaa tavoitetta. Eikä välttämättä tarvitse ollakaan.

Entisenä urheilijana itselläni on vaikea elää tilanteessa, jossa ei olisi tavoitetta. Tiedän myös, millainen tason nosto päivittäiseen tekemiseen tavoitteella voi olla. Vaikka tavoite ei toteutuisikaan, on kuitenkin todennäköisesti saanut matkalla sellaisia kokemuksia, jotka ovat täyttäneet sellaisia tavoitteita, joita ei edes tiennyt olevan.

Tutkimusten mukaan 70 % ei ole tyytyväisiä nykyiseen työhönsä ja haluaisi lopettaa saman tien. En tiedä, moniko näistä ihmisistä on pysähtynyt todellisuudessa miettimään tavoitettaan, mutta ilmeisesti syytä olisi.

Haaveilu oikeassa määrin ja oikeaan aikaan voi muuttaa elämää suuresti. Tarvitsee vain tehdä jotain haaveiden eteen. Epäonnistuminen, epävarmuus ja pelko ovat luonnollisia asioita ja vaatii rohkeutta nousta niiden yli. Niille voi välillä vaikka haistattaa ja painaa taas kaasua kohti tavoitetta.

- Marika